Hiljaista on

Eipä ole hetkeen tullut tänne laitettua mitään mutta ei kukaan muukaan näytä olleen aktiivisempi. Eipä sinänsä, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, elämä on mennyt eteenpäin normaalia rataansa.

Devil on aikuistuttuaan sitä mieltä että kaikkien vastaantulevien nelijalkaisten on parempi mennä maahan ja kumartaa Suurelle Johtajalle tai ei hyvä heilu. Aina kuitenkin alun uhkailujen jälkeen  päällikkö unohtaa megalomanian oireet ja innostuu leikkimään, oli sitten kyse 5 kg sintistä tai 50 kg hiukan isommasta vastuksesta.

Tosiaan siis sen kummempia uutisia ei ole. Kuvia kyllä on pirusti otettuna ja tässä nippu edellisen postauksen jälkeen otettuja. 

Joulupukki (tai oikeastaan paikallinen toiminnan lopettanut valokuvauvausliike joka myi loput - 40%) oli niin mukava että toi lahjapaketissa uuden linssin Sonyyn, 50mm/f1.4  (SAL-50F14) jolla tumpelokin näyttää saavan parhaimmillaan hienoja kuvia. Tuo yläpuolella otettu kuva Dellasta on kyseisellä lasilla, huoneen normivalolla + naaman toista puolta valotettu lisää taskulampulla. Varmaan kriittiset kuvaajat löytää kitisemistä mutta henk. koht. olen tyytyväinen ja se riittää.

Tässä vielä viimeisimpiä kuviä vuoden 2013 puolelta.

Loppukaneettina voisi ihmetellä eikö kellään muulla ole mitään kerrottavaa tai edes kuvia kasvateistaan? Varmaan useimmat omistavat kameran, ellei muualla niin kännykästä se löytyy. Ainakin meikäläisellä olisi mielenkiintoa nähdä mitä omien belgianpaviaanien lähisukulaiset ovat viinme aikoina touhunneet.

Chorizo maistuu

Perkeleen belgianpaviaanit. Varkaat. Vievät makkaran vaikka nälkäänkuolevan suusta.

Eilen huolella ja rakkaudella grillailin raakamakkara- chorizoja ja laitoin tulikuumat pötkylät hetkeksi jäähtymään pakastimen päälle. Poistuin keittiöstä puoleksi minuutiksi ja yllätys oli suuri kun pakastimen päällä oli putipuhdas lautanen, rasvatippaakaan ei ollut jäljellä.

Paviaanit pääsivät eteiseen puolen tunnin jäähylle sulattelemaan makkaroita sillä välin kun isäntä löysi pakkasesta HK:n Blöötä ja ranskalaisia ja mutustellessaan yritti kuvitella herkun maistuvan chorizolle, huonolla menestyksellä tosin.

Makkaranvarastamista lukuunottamatta kesä on sujunut hyvin, kyitä on näkynyt ennemmän kuin koskaan mutta molemmat rekut ovat nyt pysyneet niistä erossa. Valitettavasti vakiuimapaikka menee koko ajan huonompaan suuntaan, hiekkakuoppaan syntyneellä lammella ei 15 vuotta sitten nähnyt ketään, viime vuosina sen ovat löytäneet tulevaisuuden toivot. Samalla se tarkoittaa kamalaa roskamäärää ja mikä vielä pahempaa, rikottuja keskaripulloja. Ostaisivat edes tölkkiolutta paskiaiset.

Tällä hetkellä metsäulkoiluun kannattaa ottaa mukaan aina joku pussukka, kanttarelleja on niin pirusti ja haperot ja tatitkin alkavat puskea valoon. Jälkimmäiset tosin ovat melko matoisia. Mustikoita on paikoitellen hyvin, samoin vadelmia. Näitä en tosin jaksa keräillä kotiin asti, riittää kun silloin tällöin pysähtyy keräämään kourallisen ja syömään tuoreeltaan.

Jos pitkään aikaan ei Youtuben BlackBelgianDog- kanavalla ei ole tullut käytyä, suosittelen vierailua. Tässä kuussa olen laittanut pari uutta videota, mm. Dellan syömässä mustikoita puskasta.

Ja iso nivaska kesäkuvia loppukevennykseksi.