sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Chorizo maistuu

Perkeleen belgianpaviaanit. Varkaat. Vievät makkaran vaikka nälkäänkuolevan suusta.

Eilen huolella ja rakkaudella grillailin raakamakkara- chorizoja ja laitoin tulikuumat pötkylät hetkeksi jäähtymään pakastimen päälle. Poistuin keittiöstä puoleksi minuutiksi ja yllätys oli suuri kun pakastimen päällä oli putipuhdas lautanen, rasvatippaakaan ei ollut jäljellä.

Paviaanit pääsivät eteiseen puolen tunnin jäähylle sulattelemaan makkaroita sillä välin kun isäntä löysi pakkasesta HK:n Blöötä ja ranskalaisia ja mutustellessaan yritti kuvitella herkun maistuvan chorizolle, huonolla menestyksellä tosin.

Makkaranvarastamista lukuunottamatta kesä on sujunut hyvin, kyitä on näkynyt ennemmän kuin koskaan mutta molemmat rekut ovat nyt pysyneet niistä erossa. Valitettavasti vakiuimapaikka menee koko ajan huonompaan suuntaan, hiekkakuoppaan syntyneellä lammella ei 15 vuotta sitten nähnyt ketään, viime vuosina sen ovat löytäneet tulevaisuuden toivot. Samalla se tarkoittaa kamalaa roskamäärää ja mikä vielä pahempaa, rikottuja keskaripulloja. Ostaisivat edes tölkkiolutta paskiaiset.

Tällä hetkellä metsäulkoiluun kannattaa ottaa mukaan aina joku pussukka, kanttarelleja on niin pirusti ja haperot ja tatitkin alkavat puskea valoon. Jälkimmäiset tosin ovat melko matoisia. Mustikoita on paikoitellen hyvin, samoin vadelmia. Näitä en tosin jaksa keräillä kotiin asti, riittää kun silloin tällöin pysähtyy keräämään kourallisen ja syömään tuoreeltaan.

Jos pitkään aikaan ei Youtuben BlackBelgianDog- kanavalla ei ole tullut käytyä, suosittelen vierailua. Tässä kuussa olen laittanut pari uutta videota, mm. Dellan syömässä mustikoita puskasta.

Ja iso nivaska kesäkuvia loppukevennykseksi.






















































keskiviikko 9. toukokuuta 2012

"Se perkele olikin kyy eikä rantakärmes" totesi Devil kuivasti lakoniseen tapaansa.



Turpeakuonoinen Belgianpaimenkoira tänään aamupäivällä





 Eilen lähdettiin metsään, Devil käveli lähistöllä ja Della haahuili pikku matkan päässä. Kuului muutama haukahdus ja Della palasi takaisin. Kun normaalisti Della ei hauku turhia, piti lähteä katsomaan mistä on kyse. Fiksumpi koira pysähtyi ja jäi tuijottamaan jotakin, hetken kesti ennenkuin oma silmä näki että koirasta kolmen metrin päässä oli kyy. Samantien pöljempi koirakin huomasi sen ja ryntäsi vauhdilla tekemään tuttavuutta.

Huono leikkikaveri koiralle
Kyy hämmästyi moisesta sen verran ettei leikkikaverina olo kiinnostanut vaan luikero päätti iskeä hampaansa mehukkaaseen koiranlihaan, tarkemmin vielä kuonoon. Räpsäsin nopeasti syyllisestä pari kuvaa ja sen jälkeen lähdettiin puolijuoksua reilun kilsan päässä ollutta autoa kohti. Puolessa välissä matkaa myrkky alkoi vaikuttaa sen verran että iskukohtaan alkoi tulla patti ja Devil alkoi hiukan hoippua. Autolle kuitenkin päästiin ongelmitta.



Devil lekurikäynnin jälkeen


Kotona alkoi puhelinrumba ja selvisi että kunnallisen päivystys oli 40 kilometrin päässä mutta lähiseudun yksityisillekään ei päässyt kun Fifeille oli varattu kynnenleikkuuaikoja koko ilta täyteen. Tässä vaiheessa naamaa katsoessa olisi roduksi voinut kuvitella bullterrieriä joten ei muuta kuin Devil autoon ja  kunnallisen päivystykseen suurinta sallittua ylinopeutta.

Vastaanotolla oltiin noin puolitoista tuntia puremasta ja eläinlääkäri totesi ettei akuuttia hätää ollut, purema kuonoon ei yleensä turvota hengitysteitä tukkoon. Deviliin tuikattiin tippa kiinni ja pussillinen nestettä tuupattiin belgiin kipulääkkeellä terästettynä. Hyvien hoito- ohjeiden ja kipulääkereseptin kera lähdettiin kotimatkalle ja samalla muunnettiin auto lähes ambulanssiksi: uusi infuusionestepussi kiinnitettiin koiraverkkoon ja luonteensa vastaisesti poika oli sen verran rauhallinen että kanyyli pysyi kiinni käpälässä matkan ajan. Kotona Devil laitettiin lempipaikalleen eteiseen makoilemaan, edelleen tipukseen mutta hitaammalla vauhdilla.

Della. Ei suoranaisesti liity yllämainittuihin tapahtumiin.
Parin tunnin päästä Devil alkoi virota joten otin tipan irti ja käytiin varovaisesti pihalla. Paluumatkalla poitsu huomasi ruokakupin olevan tyhjä, täyttämisen jälkeen se tyhjeni yllättävän nopeasti uudelleen. Päätin lisätä kärsimyksiä hiukan enkä antanut normaalimäärää ruokaa kun en tiennyt meneekö pakki kuralle. Yö sujui ongelmitta, apteekista haettu kipulääke auttoi Deviliä nukkumaan.



Uintia viime viikonloppuna

 Aamuulla naama oli edelleen tasaisen turpea, muuten Devil oli jo melko pirteä. Firmalla kävin tekemässä pakolliset hommat, suurimman osan päivää pysyttelin kotosalla tarkkailemassa vointia. Metsälenkki jätettin varmuuden vuoksi väliin mutta toppuutteluista huolimatta pihalla mentiin Dellan kanssa jo melkoista munaravia. Nyt, illalla, turvotuskin on laskenut lähes täysin, mitä nyt kaulassa tuntuu roikkuvan heltta. Ja mikä tärkeintä, koipi nousee entiseen malliin joten munuaisvaurioita ei todennäköisesti ole tullut.


Noin 20h kyynpureman jälkeen

Mielenkiintoista on se että toissa viikonloppuna yhdellä lenkillä näimme 2 isoa rantakäärmettä mutta näitä kumpikaan ei edes tuntunut huomaavan. Loogisesti ajatellen matelija ei ehkä haise koiran nenään kiinnostavalta ja rantakäärme kyllä nousee pelotellakseen hyökkäysasentoon mutta pysyy siinä hiljaa ja liikkumatta. Kyy taas sihisee ja huojuu uhkaillessaan ja samalla kiinnostaa koiraa sen verran että tilanetta pitää tutkia tarkemmin. Ei belgin mielestä tuollainen puolimetrinen mato pysty tekemään voimiensa tunnossa olevalle nuorelle miehelle mitään. Eihän?

Loppuun nivaska kuvia parilta viime viikolta.







 












perjantai 27. huhtikuuta 2012

Lisää kuvateksti
Uskaltakaapas väittää, että silmissäni olisi jotain vikaa, sillä ne on  peilattu terveiksi, kehaisipa tohtori  niitä myös hyvin kauniiksi !  Samalla minusta otettiin dna-näyte. Eikä sattunut yhtään!!
Ihanaa kun kohta pääsee heittämään talviturkin pois - elikkäs uimaan. Olen kyllä kokeillut yhdessä aika isossa purossa tuolla metsikön keskellä. Eikä se ollut yhtään kylmää!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Koiraa nahalla






Tästä lähtien onkin helppoa kertoa rotua tuntemattomille mille belgi ja tarkemmin vielä "Della"- nimeä totteleva yksilö näyttää. Vasen hiha vaan ylös ja yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sijaintipaikasta johtuen edustavan kuvan ottaminen itse osoittautui perin hankalaksi ja käsi on hiukan kierteellä. Tässä kaksi parhaiten onnistunutta otosta ja originaali jonka kuvaamisesta muuten ensi maanantaina tulee tasan kolme vuotta.

Tämä on lisäksi siis aivan tuore, tänään hakattu ja laitan paremman kuvan jahka tämä on parantunut. Reilun kk:n päästä on uusi aika varattuna, silloin tätä korjataan jos tarpeen ja oikeaan olkapäähän ikuistetaan ensimmäinen belggarini Laku.



maanantai 9. huhtikuuta 2012

Liikkuvaa ja liikkumatonta kuvaa



Talvi alkaa olla aika finaalissa, koirien uittamislammessa on vielä sen verran vahva jää kuitenkin että Della ja Devil pääsivät eilen ja tänään juoksentelemaan siellä pallon perässä. Kesää ja uimakelejä odotellessa voi katsella alla olevaa kuvanivaskaa Dynaamisen Duon talvitouhuista.

Sankareiden YouTube- kanavalla BlackBelgianDog on myös uutta tarjottavaa: muutama viikko sitten kanavalla julkaistiin lyhyt luontodokumentti "Della and Devil- Winter Games" joka pääosiltaan keskittyy lumipallojen koppaamisen kiehtovaan maailmaan.

Tänään sai maailmanensi- illan "SnowMotion" joka medialta on valitettavasti jäänyt huomaamatta Iron Sky- kohkauksen takia. Pitkässä juoksussa on kuitenkin oletettavaa että SnowMotionista tulee rakastettu klassikko Iron Skyn hautautuessa historian hämärään.
















keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Koira vs. ihminen


Koiranomistajaa aina mietityttää kuinka pitkän matkan vapaana oleva turre hölköttelee kävelylenkillä pitkin pusikoita siinä ajassa kun laiska ihminen on laahustanut kilsan tai pari polkua pitkin.

Nyt arvuutukselle voidaan laittaa stoppi sillä homma on tutkittu tieteellisin metodein. Della toimi toimi koe- eläimenä ja sai valjaisiinsa rouheasti jeesusteipillä kiinnitetyn, minigrip pussiin tungetun GPS dataloggerin.

2 kpl alivalottuneita koe- eläimiä

Devil lähti mukaan sparraajaksi, siis rekut autoon ja pikku kävelylle. Lenkistä tuli melko tyypillinen töiden jälkeen tehtävä pikaulkoilutus jossa keppi lentää tiuhaan ja koirat muutenkin riuhuvat päivän sisälläolon jälkeen. Vertailukohta sohvaperunaan saatiin käynnistämällä puhelimessa Endomondo loggaamaan ööö... koeihmisen dataa.

Kaksijalkainen käveli reilun 27:n minuutin aikana kokonaiset 760m, keskinopeuden ollessa 1,7 km/h. Ilmeisesti jossain vaiheessa koeihminen huomaattaan kaatui koska huippunopeus nousi niinkin suureksi kuin 5,9 km/h. Kävelyreitti alla olevassa kuvassa.


Ihmisen reitti, matka ja nopeus.

Yllättävää tuskin on että nelijalkainen kulki kovempaa ja liikkui enemmän. Samassa ajassa Della käpötteli aika tarkkaan nelinkertaisen matkan, 3,09 km. Keskinopeus ylitti ihmisen huiput ollen 6,8 km/h. Huippunopeutta Della kelasi enemmän kuin takavuosina sai mopolla laillisesti päästellä eli 40,5 km /h. Ja muuten takaan että ko. maastossa ei millään kaksipyöräisellä tuohon nopeuteen pääse. Alla koe-eläimen reitti sekä nopeus- ja korkeuskäyrä.


Koe- eläimen reitti...


... sekä korkeus ja nopeuskäyrä.

Vapaan tiedon ja tieteentekemisen hengessä annan pitkän ja uuvuttavan tutkimuksen tulokset ja päätelmät välittömästi kaikkien koiranulkoiluttajien käyttöön. Kertoimet pätevät vapaana pidettävään koiraan, koiran kulkema matka on itse kuljettu matka seuraavilla kertoimilla:

  • Kaksi tai useampi koiraa, runsaasti kepinheittoa, kerroin: 4
  • Kaksi tai useampi koiraa, turret ravaavat keskenään, kerroin: 2,5-3
  • Yksi koira, runsaasti kepinheittoa, kerroin: 4
  • Yksi koira, maleksii itsekseen, kerroin:2
  • Mäyräkoira: ei kerrointa, laitetaan jääkaappiin ja odotetaan saunan lämpenemistä.