"Se perkele olikin kyy eikä rantakärmes" totesi Devil kuivasti lakoniseen tapaansa.

Turpeakuonoinen Belgianpaimenkoira tänään aamupäivällä

 Eilen lähdettiin metsään, Devil käveli lähistöllä ja Della haahuili pikku matkan päässä. Kuului muutama haukahdus ja Della palasi takaisin. Kun normaalisti Della ei hauku turhia, piti lähteä katsomaan mistä on kyse. Fiksumpi koira pysähtyi ja jäi tuijottamaan jotakin, hetken kesti ennenkuin oma silmä näki että koirasta kolmen metrin päässä oli kyy. Samantien pöljempi koirakin huomasi sen ja ryntäsi vauhdilla tekemään tuttavuutta.

Huono leikkikaveri koiralle

Kyy hämmästyi moisesta sen verran ettei leikkikaverina olo kiinnostanut vaan luikero päätti iskeä hampaansa mehukkaaseen koiranlihaan, tarkemmin vielä kuonoon. Räpsäsin nopeasti syyllisestä pari kuvaa ja sen jälkeen lähdettiin puolijuoksua reilun kilsan päässä ollutta autoa kohti. Puolessa välissä matkaa myrkky alkoi vaikuttaa sen verran että iskukohtaan alkoi tulla patti ja Devil alkoi hiukan hoippua. Autolle kuitenkin päästiin ongelmitta.

Devil lekurikäynnin jälkeen

Kotona alkoi puhelinrumba ja selvisi että kunnallisen päivystys oli 40 kilometrin päässä mutta lähiseudun yksityisillekään ei päässyt kun Fifeille oli varattu kynnenleikkuuaikoja koko ilta täyteen. Tässä vaiheessa naamaa katsoessa olisi roduksi voinut kuvitella bullterrieriä joten ei muuta kuin Devil autoon ja  kunnallisen päivystykseen suurinta sallittua ylinopeutta.

Vastaanotolla oltiin noin puolitoista tuntia puremasta ja eläinlääkäri totesi ettei akuuttia hätää ollut, purema kuonoon ei yleensä turvota hengitysteitä tukkoon. Deviliin tuikattiin tippa kiinni ja pussillinen nestettä tuupattiin belgiin kipulääkkeellä terästettynä. Hyvien hoito- ohjeiden ja kipulääkereseptin kera lähdettiin kotimatkalle ja samalla muunnettiin auto lähes ambulanssiksi: uusi infuusionestepussi kiinnitettiin koiraverkkoon ja luonteensa vastaisesti poika oli sen verran rauhallinen että kanyyli pysyi kiinni käpälässä matkan ajan. Kotona Devil laitettiin lempipaikalleen eteiseen makoilemaan, edelleen tipukseen mutta hitaammalla vauhdilla.

Della. Ei suoranaisesti liity yllämainittuihin tapahtumiin.

Parin tunnin päästä Devil alkoi virota joten otin tipan irti ja käytiin varovaisesti pihalla. Paluumatkalla poitsu huomasi ruokakupin olevan tyhjä, täyttämisen jälkeen se tyhjeni yllättävän nopeasti uudelleen. Päätin lisätä kärsimyksiä hiukan enkä antanut normaalimäärää ruokaa kun en tiennyt meneekö pakki kuralle. Yö sujui ongelmitta, apteekista haettu kipulääke auttoi Deviliä nukkumaan.

Uintia viime viikonloppuna

 Aamuulla naama oli edelleen tasaisen turpea, muuten Devil oli jo melko pirteä. Firmalla kävin tekemässä pakolliset hommat, suurimman osan päivää pysyttelin kotosalla tarkkailemassa vointia. Metsälenkki jätettin varmuuden vuoksi väliin mutta toppuutteluista huolimatta pihalla mentiin Dellan kanssa jo melkoista munaravia. Nyt, illalla, turvotuskin on laskenut lähes täysin, mitä nyt kaulassa tuntuu roikkuvan heltta. Ja mikä tärkeintä, koipi nousee entiseen malliin joten munuaisvaurioita ei todennäköisesti ole tullut.

Noin 20h kyynpureman jälkeen

Mielenkiintoista on se että toissa viikonloppuna yhdellä lenkillä näimme 2 isoa rantakäärmettä mutta näitä kumpikaan ei edes tuntunut huomaavan. Loogisesti ajatellen matelija ei ehkä haise koiran nenään kiinnostavalta ja rantakäärme kyllä nousee pelotellakseen hyökkäysasentoon mutta pysyy siinä hiljaa ja liikkumatta. Kyy taas sihisee ja huojuu uhkaillessaan ja samalla kiinnostaa koiraa sen verran että tilanetta pitää tutkia tarkemmin. Ei belgin mielestä tuollainen puolimetrinen mato pysty tekemään voimiensa tunnossa olevalle nuorelle miehelle mitään. Eihän?

Loppuun nivaska kuvia parilta viime viikolta.