Heippa pitkästä aikaa!
Kävin esittelemässä paksua peppuani Äänekoskella. Siellä sellainen tosi utelias nainen tuli sörkkimään ja tuijottelemaan! Ihme tyyppi! No, annoin sen sitten siinä katsella, mutta häntääni en kyllä nostanut jalkojen välistä! Joku raja se pitää olla uteliaisuudellakin !!
Kyllä se minusta kovasti tykkäsi, mutta en minä saanut kuin sinisen nauhan, olin mukamas hieman liian pelokas. Ja katin villat! Minua ei kyllä pelottanut yhtään, puraisin Velmuakin nenään, kun se rupes komentamaan liikaa mammaa. Velmulta vaan veret lenti nenänpielestä. Vai muka pelokas - minä muka!
Mamma yritti kovasti edellisenä päivänä nykiä minulta perskarvoja ohuemmaksi, mutta kun eihän ne mihinkään lähde. Ne kun on ihan kiinni minussa - olenhan ihan aito Turkkiruhtinas! Tuleehan minulle tietty välillä kuuma, mutta siihen auttaa onneksi kun pääsee pulahtamaan järveen - tai ihan mihin tahansa lätäkköön. Jos siinä ei pysty uimaan, niin voihan pikku lätäkköönkin mennä sitten vaikka pitkäkseen, se auttaa.
Minä olen muuten aloittanut ihan uuden harrastuksen ! Minusta tulee ajokoira!! Harjoittelen kovasti lähipusikon rusakoilla! Ja kyllä meillä on hauskaa!! Ne luulevat pystyvänsä harhauttamaan minua, mutta ei onnistu! Nepäs ei tiedäkään, että jos en näe niitä, niin nenäni kyllä löytää ne vaikka mistä puskasta.
Mutta on ne vintiöt aika vikkeliä, vaikken itsekään kyllä mikään löntystelijä ole. Ainakin siinä touhussa kunto kohoaa kohisten!
Fliki-mammalle vielä kerran suuret onnittelut uusista sisaruksista!
Saapa nähdä tuleeko niistä isona ajo- vai paimenkoiria.
